sivut


-------

tiistai 17. helmikuuta 2015

Lopputekstit

Hey!

Saattaa olla että joku on jostain huomannut, mut ollaan nyt sit oltu hiukan hiljemmin jonku aikaa.
Tarkoitus on siis ollut, että jätetään tää yhteinen blogi nyt lopulta historiaan ja jatketaan omille teille. Oltais voitu infota asiasta aikasemmin, mut noiden omien blogien kanssa on ollu kaikenlaista säätöä ja sit tää on vaan siirtyny. Ollaan kummatki mietitty asiaa mm. ihan vaan ajankohdankin takia. Kummallakaan ei oikeen pahemmin oo ollu aikaa tässä alkuvuodesta, mut nyt lomanki alettua ehditään tällanen loppupostaus kirjotella.

Lotan uuteen blogiin pääsee >> T Ä S T Ä <<
Sanni ei toistaseksi aloita uutta blogia, aika näyttää jatkuuko bloggailu myöhemmin uudessa blogissa. Kiitos kaikille lukijoille, tätä blogia on aina ollu kiva päivitellä, toivottavasti teidän on ollut kiva niitä päivityksiä myös lukea.

Tässä kaikki tältä erää, kiitos ja kumarrus t. sanni ja lotta

torstai 8. tammikuuta 2015

Suorituspaineita


laplanddd 007 laplanddd 025 laplanddd 013 laplanddd 034 laplanddd 056 laplanddd 050

Heips taasen! Tässä muutamatat kuvat meidän yöjunamatkalta Rovaniemelle. Oli muuten ihan sairaan kivaa nukkua junassa! En tiedä miksi se tuntu musta jotenkin niin erinomasen hauskalta tavalta matkustaa, mut positiivinen yllättyminen ei koskaan oo pahasta. Pienen pieni interreilauskipinä nosti päätään ton yön aikana... Lisää reissukuvia myöhemmin.

Meillä oli lukiolla tänään entisiä opiskelijoita kertomassa eri jatko-opiskelumahdollisuuksista ja -opiskelupaikoista. Mulla itellä on jo niin selkeät suunnitelmat, et tällä kertaa en päässyt kokemaan mitään suuria valaistumisen tunteita heidän juttuja kuunnellessa. Ajauduin tietysti miettimään taas omaa tulevaisuutta vähän isommassakin mittakaavassa, mikä ei koskaan johda mihinkään kivaan mun kohdalla. Hetken sitä miettii hymy korvissa omia tsäänssejä, mut mulla on ainakin paha tapa päätyä loppujen lopuksi runnomaan omia haaveita lekalla alas. Kunnollinen itseluottamus ja tsemppiasenne olis kyllä sellasia asioita, joita mun tulis harjotella ja kehittää. Välillä vaan tuntuu, että mun haaveet ja tavoitteet on ihan mahdottoman korkeella saavutettavaksi. Toisaalta toisinaan ei oo epäilystäkään, etten pystyis mihin vaan kovalla työllä.
"Teen parhaani ja katson mihin se riittää."
Sitä vaan tahtoo epäillä, ettei oma "se" riitäkään.