sivut


-------

lauantai 31. toukokuuta 2014

Kesälaitumille!

DSC00441
DSC00463
DSC00447
DSC00465

Nyt se sit vihdoinki alko meilläki, kesäloma! Niinku kuvistaki näkee tätä on ootettu. Nyt vaan ilo irti ja toteuttamaan kaikki suunnitelmat.
Me toivotetaan kaikille ihan parasta lomaa!!

perjantai 30. toukokuuta 2014

Biitsifiilis

DSC00036
DSC00004
DSC00034DSC00019
DSC00015
DSC00012
DSC00010DSC00010
DSC00006
DSC00040
DSC00024

Haha. Huomasin yks päivä, kun viel oli aurinkoista, lämmin ja kesäfiilis, et meidän kentän hiekka on levinny vähä ympäri pihaa ja fiilistelin siinä sit jonku aikaa. Naaah. Näyttää niin kivalta, haluun rannal! ^^

torstai 29. toukokuuta 2014

Smile, summer's close



008 027 006

Muutama vanhempi kuva tältä viikolta, illalta jolloin meillä oli pienet kahvikutsut. Pahoittelut siitä, että kameran edessä oon taas minä, eikä mitään hienompaa, mut tänään ei juuri inspiroinut kuvailla. Ulkona on ollu harmaata koko päivän ja se nyt jollain tasolla vähän latistaa halua kuvailla ympäristöä... No, suoriuduin tän illan sateisista teatteritreeneistä sairastumatta ja loppuilta vietettiin perheen kesken leffan ääressä. Kaiken kaikkiaan ihan onnistunut päivä siis, sateesta ja kylmyydestä huolimatta. :)


keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Helavalkjat

DSC00278
DSC00294DSC00336
DSC00364 DSC00371
DSC00285
DSC00346
DSC00242
DSC00185
DSC00403
DSC00295
DSC00308

Pari kuvaa Helavalkioilt, joita jäätiin tänään ihmetteleen hetkeks teatterin jälkeen. Vähän ois voinu olla lämpösempi tänäänki, nyt kun koeviikko on vihdoinki takana ja lomaki alkaa ihan just. Kaipa se tästä viel ehtii lämmetä, let's hope so!

tiistai 27. toukokuuta 2014

Sinä ja hän



046 078 030


Mietin itseäni vuosi sitten tähän samaan aikaan. Muistan vain, et olin koko kevään ihan sietämättömän väsynyt. Koko viime kevät on mun päässä pelkkää sumua. Katoin äsken mitä oon silloin postaillut, ja ihan kun ei olis ite ollut todistamassa niitä hetkiä. Tuntu ku oisin lukenut kenen tahansa muun bloggaajan postauksia.
Oikeastaan koko kulunut vuosi viime keväästä tähän päivään on ollut poikkeuksellinen. Niin tosi hyvässä kuin tosi tosi huonossakin. Viime keväänä en olisi ikinä voinut tietää mitä kaikkea seuraava vuosi tulee mukanaan tuomaan. Oon tän vuoden aikana käynyt läpi enemmän erilaisia tunteita kuin muutaman edeltävän vuoden aikana yhteensä. Mutta edelleen haluan korostaa, että kaiken ikävän lisäksi on ollut paljon aivan ihania hetkiä ja muistoja, jotka säilyy vielä pitkään lämmittämässä mieltä.
Kellään ei taatusti tule koskaan olemaan elämässään täydellistä vuotta, jota muistellessa ei tulisi mieleen yhtään asiaa minkä olisi voinut jättää sanomatta, tekoja jotka olisi voinut jättää tekemättä tai sitä vastoin mieleen ei muistuisi yhtään kohtaa jossa olisi voinut osoittaa itselleen tärkeälle ihmiselle olevansa kiitollinen tai pyytää tältä anteeksi. Vaikka tää voi tuntua turhalta tai kliseiseltä niin haluan vaan sanoa, että ne on oikeesti niin pieniä asioita, joilla voi tehdä toisten maailmasta paremman paikan. Ja yleensä ihminen, joka on aidosti läsnä toisten elämässä saa samanlaista läsnäoloa myös omaksi osakseen. Läsnäololla ei tarkoiteta sitä, että kaikki asiat täytyy kokea yhdessä vaan sitä, että osataan iloita toisen kanssa ja heidän puolestaan. Kun toinen kohtaa vastoinkäymisiä, ei tarvitse itse toimia ongelman ratkaisevana avaimena vaan olla tukena ystävälle, joka sitä tarvitsee. Se on läsnäoloa. Välittämistä. Ei ole helppoa olla tilanteessa, jossa tuntee itsensä tilanteen ratkeamisen kannalta hyödyttömäksi, koska ei löydä oikeita ja toista helpottavia sanoja tai tapaa sanoa niitä. Ei varmasti. Mut tärkeintä on osoittaa, että ei lakkaa luottamasta ja arvostamasta toista vaikka mitä tapahtuisi. Ei lakkaa uskomasta toiseen eikä välittämästä toisesta, vaikka vaikeuksia kestäisi kuinka pitkään ja ystävä ei itse enää jaksa uskoa itseensä. Koska kun voimat loppuvat itseltä, tarvitaan ympärille muita, joitten tukemana jaksaa taas nousta seisomaan.
Yksin ei pärjää.
En mäkään olis pärjännyt. Nyt, kun mietin kulunutta vuotta ja nään itseni tässä, edelleen, kaiken tapahtuneen jälkeen, voin olla ylpeä itsestäni ja varsinkin ystävistäni, jotka ovat olleet korvaamaton apu kaikilla mahdollisilla olemmassa olevilla tavoilla. En koskaan voi kiittää tarpeeksi, vaan tää kiitollisuus seuraa mua taatusti hautaan saakka. Mulla on ystäviä jotka on läsnä. Ja mä haluan olla heidän elämässään läsnä. Aina.


maanantai 26. toukokuuta 2014

One summer night

DSC09954
DSC09809
DSC09833
DSC09894
DSC09966
DSC09792
DSC09960
DSC09840
DSC09881
DSC09878
DSC09993
DSC09997
DSC09934
DSC09789
DSC09945

Lauantaina oli niin nätti ilta, etten millään ois raaskinu mennä sisälle ja jättää kameraa. Juoksin monta tuntii ympäri pihaa kuvaamassa jokasta oksaa ja kiveä valolla leikkien. En kestä tällast kesää, ihan liian kivaa kaikki! :D Eikö vaan aina vois olla tällasta!